Asumme Pohjois-Suomessa, Taivalkoskella. Perheeseeni kuuluu aviomies, poika -98 ja tyttö -06. Työskentelen pankkialalla, josta olen tällä hetkellä hoitovapaalla.   Koiria meillä on 2 kpl; Leonberginkoira Aada ja Parsonrussellinterrieri Wilma. Koiraharrastukseni alkoi jo pienenä, kun meillä oli kotona ajokoira. Sen jälkeen oli pari sekarotuista koiraa, joista viimeisin oli Kossu. Ensimmäinen leonbergini oli Kiantime's Perpetual Love eli Santra. Santran "pelastimme" Leonetin Rescue-palstalta ja se oli puolivuotias meille tullessaan. Valitettavasti Santra jouduttiin lopettamaan vakavan sairauden vuoksi alle vuoden ikäisenä kesällä 2004. Samana syksynä myös koiravanhuksemme Kossu siirtyi äkillisesti sateenkaarisillalle. Jos me pelastimme Santran niin Wilmasta voi sanoa, että se pelasti meidät. Santran sairaus ja lopettamispäätös oli meille hyvin raskas ja samaan aikaan ystäväni parson teki pennut. Ajattelimme, että pentu toisi meille iloa siinä vai- heessa, kun Santra on päästettävä pois. Jälkeenpäin voin vain todeta, että onneksi teimme tuon päätöksen, sillä Kossu kuoli syksyllä pari kuukautta Santran jälkeen. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja oli todella kova paikka etenkin minulle. Onneksi meillä oli Wilma ilonamme ja elämä jatkui taas. Samana talvena (vaikka Santran kuoltua vannoin, etten ikinä ota enää leoa) kuulin pentueesta, joka oli tulossa Ann's Lions-kenneliin. Otin yhteyttä kasvat- taja Anneen ja hiljalleen alkoi  kypsyä ajatus omasta, pienestä "leonluttanasta" ja tammikuun alussa Aada-pallero haettiin kotiin. Aada tuli meille sijoitukseen ja enpä ole ratkaisua katunut. Sen verran hyvin on yhteistyö kasvattajan kanssa sujunut. Aada teki pennut Ann's Lions kennelin nimiin kesällä 2007 ja nyt se on minun oma koirani.    Koirien kanssa touhuamme kaikenlaista. Aadan kanssa käydään silloin tällöin näyttelyissä ja Wilma on mieheni "mehtäkoira". Kotihommien ohella pyöritän Koillismaan Leojen toimintaa ja olen myös LEONET:in webtiimissä mukana. Olen  Suomen Kennelliiton, Suomen Leonberginkoirat Ry:n ja Parsonrussellinterrierit Ry:n jäsen. Koiran kasvatus jossain määrin kiinnostaa, mutta kennelnimeä en aio hakea ennenkuin olen hankkinut tarpeeksi tietoa ja kokemusta näistä rodusta. Koiran kasvatus kun on paljon muutakin kuin läpipäästy kasvattajakurssi ja hieno kennel- nimi. Asiaa pitää harkita hyvin tarkkaan, koska kasvatus ei ole mitään helppoa hommaa. Koiran terveys ja luonne ovat tärkeimpiä ominaisuuksia ja näitä tulen itsekin kasvatustyössäni vaalimaan JOS nyt sinne asti joskus päästään. :) Tervetuloa vierailemaan sivuilleni ja olisi mukavaa, jos jättäisitte terveisenne vieraskirjaan! Terveisin, Tuija